torstai 1. lokakuuta 2015

Se Soilikki.

Se jonka tapoin...

 Olihan se ihana. Lehdet olivat rumat ja leikkasin tuon takimmaisena roikkuvan siitä pois.

Elokuussa loppupuolella laitoin ne lehdenpalat multaan.

 Oon pitänyt pussissa ja nyt viikon vissiin tuossa lämpömaton päällä ja välillä  uhonnut heittäväni ne kaikki roskiin.

 Tänään meinasin vihdoin sen tehdä ja avasin yhden ruukun pussin. Oikein piti suurennuslasilla katsoa näenkö oikein.

Sieltä ne Soilikin vauvat nousee. Kahdessa ruukussa ei näkynyt vielä mitään, mutta ei näitäkäänn näkynyt vielä eilen.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on luonto ihmeellinen.Että lehdistä lähtee kasvamaan uusi kasvi!

    VastaaPoista
  2. Kasvuvoima on melkoinen ihme! Joku kasvi lähtee tuosta vaan kasvamaan ja joku odotuttaa pitkään. Kumpikin on ihmeellistä.

    VastaaPoista

Kiitän kukkasten kera!